Avoin kirje päättäjille diakoniatyön asiakkaiden puolesta HS 14.10.2023

Hyvä hallitus, olen diakoniatyöntekijänä erittäin huolissani siitä, että olette leikkaamassa sosiaaliturvaa ihmisiltä, jotka elävät jo entuudestaan köyhyysrajalla. THL:n selvityksen mukaan lähes miljoona aikuista kärsii taloudellisista vaikeuksista. Heikossa taloudellisessa tilanteessa olevien ihmisten elämässä sosiaaliturva on välttämätön tuen muoto, jotta he saavat ruoan ostamisen ja terveyden hoitamisen kaltaiset perustarpeet täytettyä.

On kestämätöntä leikata heiltä, jotka tällä hetkelläkin juuri ja juuri selviävät, ja joiden kohdalla sosiaaliturva ei tälläkään hetkellä mahdollista ihmisarvoista elämää. Me diakoniatyöntekijät kohtaamme ihmisiä, jotka eivät ole sosiaaliturvan tiukkojen raamien takia oikeutettuja nykyiseenkään tukeen tai saatu tuki on riittämätöntä. Sosiaaliturvan leikkaukset vaikuttavat siten, että ihmisten arjen selviytymisen mahdollistaminen kasaantuu kirkolle ja kolmannelle sektorille, vaikka niiden ensisijainen tehtävä on toimia ennaltaehkäisevässä toiminnassa ja akuutissa lyhyessä kriisityössä.

Me diakoniatyöntekijät korjaamme tälläkin hetkellä satojen tuhansien ihmisten kohdalla yhteiskunnallisen turvaverkoston aukkoja. Esimerkiksi vuonna 2020 diakoniatyön kohtaamisia oli yhteensä 554 518. Avustuksia vuonna 2020 jaoimme koko Suomen laajuisesti yhteensä 8 384 207 euroa. Näin moni ihminen ei ole saanut tarvitsemaansa tukea hyvinvointivaltiomme palveluiden ja sosiaaliturvan kautta.

Hyvä hallitus, toivon, että kuulisitte meitä diakoniatyöntekijöitä sosiaaliturvasta päättäessänne. Yhteiskunnallisen epätasa-arvoisuuden aiheuttama vahinko on paljon kalliimpaa korjata kuin se, että tuetaan ennaltaehkäisevästi ihmisten mahdollisuuksia yhdenvertaiseen ja ihmisarvoiseen elämään. Köyhyyden, sosiaaliturvan puutteellisuuden ja syrjäytymisen vaikutukset olemme voineet tutkitusti havaita. Ne lisäävät mm. mielenterveyden haasteita, yksinäisyyttä ja itsetuhoisuutta.

Hyvinvointivaltion toimivuus ja inhimillisyys mitataan siinä, miten heikommassa asemassa olevia kohdellaan ja miten heidän ihmisoikeuksistaan huolehditaan. Kuten arkkipiispa Tapio Luoma omassa kirjoituksessaan toteaa, tämä on hyvinvointiyhteiskunnassa nimenomaan valtion tehtävä.

Meillä diakoniatyöntekijöillä on asiantuntijuutta, jota olisi tärkeää hyödyntää yhteiskunnan palveluita suunniteltaessa. Diakoniatyö on syrjäytyneiden ja syrjäytettyjen rinnalla kulkemista, ihmisarvon puolesta puhumista ja ihmisoikeuksien keskiöön nostamista. Toimimme vaikuttajina heidän puolesta, joilta hallitusohjelma on viemässä loputkin voimat selviytyä arjessa.

Arvoisa päättäjät pyydän, että kuulette huoleni. Huoleni, jonka tiedän kollegoideni ympäri Suomea jakavan.

Ani Iivanainen

diakoni